En ees tiedä mistä tätä kaaosta lähtis purkamaan, mut aloitetaanko vaikka siitä, että mua vituttaa.

 

Mutsi putos viikonloppuna jorpakkoon. Ei siitä sen enempää kuin että annoin hyvää hyvyyttäni puhelimeni sille, koska hän on vanhanaikainen ja aikaansaamaton lurjus (ei vaiskaan äiti) vaan hänelle työnkannalta puhelin on erittäin tärkeä ja itselläni kun tuo työpuhelin löytyy niin rimpautellaas sitten sillä, eikö vain?

Töissä on paskaa, jälleen. Kahden viikon loman jälkeen et voi olettaa tilanteen olevan muuta kuin paska ja tilanteen olevan täysi kaaos. Sinulla on selkeät ohjeet ja toimitavat ja oletat toki siihen kaupan päälle, että jengi käyttää maalaisjärkeä. No ei vittu käytä, voin kertoa. Se fiilis kun esimiehesi palaa lomilta, katsoo sinua silmiin ja tokaisee: "No, onko huolia tai murheita?"

No todellakin on, mistäs sulle saatais?

15 minuutin tilityksen jälkeen hän katoaa. Obvisiously.

Se siitä aiheesta. Jatketaanko sillä että autot ovat itse vittusaatanoita, sain kulumaan tohon uuden karheaan vittusaatanaan taas 600e. Eikä siinä mitään, jos joku ajoonvaikuttava osa on vaihdettava on se sitten vaihdettava, homma selkee. Mutta sitä en niele, että saan sijaisautoksi jonkun helvetin maastolaivan, jossa palaa kaikki mahdolliset moottorivalot ja vempaimet, kaiken lisäksi tämä on automaattivaihteinen, mutta joudut silti vaihtamaan vaihteita itse, sillä tämä auto ei ymmärrä laittaa kakkosta (ei huono vaihtoehto, mutta ei käy) isommalle ;) sounds fun huh? Eikä siinäkään vielä kaikki, tässä autossa ei ollut yhtään löpöäl. pätäkkää, tuohta eli siis dieseliä. Kaiken huipuksi siis kävin vielä tankkaamassa tämän paskan ennen ajoa. Luo varsinaista turvallisuuden tunnetta näin niinkuin autokorjaamon puolesta, trevlig resa bitches!

 

Mun karvakavereilla on kanssa ollut kurjaa. Kissamme muodosti sateenliittiyhteyden noin pariviikkoa sitten verikorvan johdosta ja nautti tästä yhteydestä n. 3vko tikkeineen. Hetki tämän jälkeen koirani sai virtsiksen ja saimme pinkkejä kivoja pillereitä siihen (vedämme molemmat niitä, minä vitutukseen, koira virtsatientulehdukseen) Mutta tähän asti, valtakunnassa kaikki hyvin :)

Toki täähänkin liittyy semmoinen käänne, että juuri samaisena viikonloppuna kun kissamme sain antennin päähänsä oli tiedossa avopuolisoni kulli-nimisenryhmän viikonlopun vietto. Voitte varmasti arvata kumpi jousti ja jäi karvakaverimme kanssa himaan ja kumpi viiletti menemään..? No, mä makasin himassa kissan kanssa ja vittuunnuin entisestään.

En oo ikinä toivonu palaavani lomalta etukäteen töihin - tuona hetkenä toivoin sitä, suorastaan anelin. 

Päätetään tämä tähän ja jatketaan taas ilon kautta vitun hyvällä sykkeellä viikonloppuna, kun kidun töissä määrittelemättömän ajan!

<3 ÄMMÄÄMMÄ 

 

Ota, omaksu, pureskele niele ja jaa tietosi.

Toimintamalli on selvä, ei muutakuin tuumasta toimeen. Fakta kuitenkin on se, että 90% alallamme opiskeltavat asiat oppivat vain tekemällä. Verkkokursseja käydessäsi saat pintaraapaisun todellisuudesta. ja vähän hajua siitä mitä tuleman pitää. Useimmiten ohjeistukset ovat vielä vaiheessa ja parasta, - tähän asti, mitä olen kuullut saamistani ohjeista järjestelmäasiantuntijalta oli: "Oliko hyvät ohjeet, en ole ikinä koittanut niitä."

Koska koen olevani vaikea, vittumainen ja aina oikeassa, päätin tänään ottaa härkää sarvista ja kyseenalaistaa kaiken, koska se on minulla veressä. Olen jopa kyseenalaistanut kanssakirjoittani asuinpaikan ja heidän yhteiset sävelmät - vain koska mä voin  tehdä niin? 

Olen välillä vaikea, myönnetään. Kaikki asiat eivät kuulu minulle, eikä minun pitäisi kyseenalaistaa tiettyjä juttuja. Mutta koska olen laajasti asioista kiinnostanut, olen halunnut kyseenalaistaa miksi jotkut tekevät mitäkin asioita ja miksi. Saatan välillä kuulostaa päällekäyvältä ja tylyltä akalta, mutten tarkoita sitä. Haluan vain luoda perspektiiviä ja saada aloittajan ajattelemaan miksi joitain asioita tehdään ja josko olisi parempi vaihtoehto tai asia, jota et välttämättä ite ole ajatellut. Asioita kun voi katsoa monesta näkökulmasta - siksi on tärkeää joskus itsekin pysähtyä miettimään miksi. 

Terkkuja vaan rakkaalle RaivoRiitalle, ei teidän auto ja asuntohommissa ole mitään vikaa, oon vaan tyhmä <3

Sitten takaisin asiaan. Tänään en enää poikenut vain tuttuun ja turvalliseen esimiehen piinaamiseen vaan menin korkeammalle, siirryin heidän esimiehiinsä eli aluepääliköihin. Kirjoitin vielä otsikon alle " Anteeksi piinaaminen, olen vain laajasti asioista kiinnostunut, vittumainen vaikea ja ärsyttävä teini ". Naurettavinta tässä 6h odottelun jälkeen sain vastauksen jossa luki: " hienoa, että olet asioista kiinnostunut ja hyviä kysymyksiä, oikeastaan en tiedä mitä vastata - tai keneltä edes asioista kysyä, palaan myöhemmin, heitän pari kommenttia"

OLETKO SÄ VITTU TOSISSASI? Esimies ei löydä sulle peruspaskanpyöritykseen ohjeita eikä vastauksia aiheista joita haluat tietää, aluepäällikkö ei vittu tiedä vastauksia kysymyksiisi. NIINKU MITÄ VITUN  VITTUA NYT SAATANNAN SAATNJANJJUJDF.

 

päätän tekstini tähän. Im done with this shit. 

<3 MM

 

 

Hei mahtavaa, sä oot töissä täällä!

Oon varmasti meuhkannut ennenkin asiakaspalvelusta, mutta se on vain semmoinen aihe joka on AINA ajankohtainen, tapaamme päivittäin asiakaspalvelijoita, missä ikinä olemmekaan. Olit sitten kaupassa, huoltoasemalla, kuntosalilla tai muualla, you name it. Aina löytyy henkilökuntaa jotka useimmiten ovat samaisessa paikassa siksi, että he ovat töissä siellä, kas kummaa. He ovat siellä asiakkaita varten, rahastamassa, opastamassa, neuvomassa ja läsnä. Töissä.

Mikä siinä sitten on että pitää perseillä? Niin asiakkaana, kuin työntekijänä.

Asiakaspalvelijan huono päivä heijastuu todella hyvin asiakkaisiin, hoidat työn kuin liukuhihnalla, tiuskit ja vastaat vain koska on pakko. Sillä luodaan taas huonoa kokemusta asiakkaalle, joka varmasti valitsee toisen kaupan huonon kokemuksen turvin. Kaikilla on välillä huonoja päiviä ja ollaan noustu väärällä jalalla, mutta se ei ole asiakkaan vika, eikä sitä pidä häneen purkaa, vaikka se välillä tuleekin ikäänkuin vahingossa.

Henkilökohtaiset ongelmat - oli ne mitä tahansa, ammattitaitoinen ihminen osaa kyllä erottaa työelämän ja yksityiselämän toisistaan. Ammattilainen ei anna omien ongelmien häiritä työtä. Varmasti alakuloisuus heijastuu työntekijästä, mutta silloin on työntekijän aika miettiä: - loma, sairasloma, palkaton vapaa. Valintoja. 

Itse kuitenkin koen, että asiakaspalvelijana, me palvelemme maksavia asiakkaita, se ei ole meiltä pois vaan sen lisäksi että teemme työtämme, parannamme asiakkaan päivää olemalla ystävällinen. Me saamme siitä rahaa, että teemme työmme, se että teet sen hyvin, saat itsellesi paremman mielen, sekä asiakkaalle ja työyhteisölle. Minusta ainakin on mukava kuulla töissä, kuinka kolleegaani kehutaan ja kuinka hän on tehnyt työssä hyvän suorituksen.

Asiakaspalvelu ei loppupeleissä ihan hirveitä vaadi. Toki jos asiakas on täysi vittunaama, on se jo palvelijalle todellinen työmaa pitää hymyhuulella ja mieli virkeänä. Mutta usein toisilta asiakkailta löytyy sympatiaa ja kaikki asiakkaat eivät ole samanlaisia. Niinhän se usein menee, - Kuki, niin saat muut kukkimaan.

Jokaisen mielestäni pitäisi muistaa: Jokainen ihminen on asiakas ja jokainen asiakas on ihminen.

Mielestäni jokainen ansaitsee tulla kohdatuksi ja samaan asian mukaista palvelua, oli asia mikä tahansa. Palautetta pitää osata antaa ja ottaa, asemassa kuin asemassa. Aina ei voi voittaa ei edes joka kerta, mutta yrittää pitää.

<3 MM

Alkaa tämä joka viikkoinen ilmaston jojoilu jo ärsyttää. Viime viikolla pakkasta ja ensi viikolla plussaa, sen sijaan että mentäisiin ihanasti kesää kohden, on varmasti oikein olettaa, että nurkan takana odottaa jälleen kovat pakkaset. Talvirenkaat on ihan nastattomat kun puolet ajasta on kuin kesällä ajaisi. En malta odottaa että se kesä sieltä tulisi, mulla on koko olohuone täynnä hyötykasveja odottamassa vapautta ulos. Toivottavasti tänä vuonna puolet kasveista ei kuollut pihalla. Viime vuonna lumeton pakkaskeli vei multa pari viiniköynnöstä ja kukkapenkin. En jaksaisi joka vuosi aloittaa alusta kasvatusprojekteja.

Ja sitten on tällainen upea ja ihana ulkoilulle sopiva keli, tottakai mä olen seuraavat pari päivää töissä jumissa sisällä. Mikä tuuri. Oispa kesä, oispa loma ja oispa rikas.

 

RR

Noniin, olen palannut karibialta ja loma oli kiva, kiitos kysymästä. Jälleen on aika palata vitutuksen pariin ja olenkin pitkään pohtinut että hyvä alkaa kirjoittamaan heti loman jälkeen, ettei asiat taas kasaannu, sillä niitä mielessä pyöriviä asioita tuli HETI kuin astuin lennolle jossa luki Helsinky.

Alotetaan vaikka näistä mielensäpahoittajista. Meillä on pitkään ollut muutoksen tuulet ilmassa työpaikalla ja epävarmuutta on ollut ja paljon. Työntekijöiden infoaminen on jätetty minimiin ja puskaradio meininki on ollut kovaa. Kuitenkin asioilla on tapana järjestyä ja niin kävi myös työpaikallamme. Uudet tittelit, työtehtävät, alueet, vastuut ja muut paskat on jaettu.

Aina joku pahoittaa mielensä.

Se nyt on sanomattakin selvää kun kaikki aloitetaan puhtaalta pöydältä, edessä on vaikeita valintoja ja päätöksiä. Tällä kertaa minulle kuitenkin nämä valinnat ja päätökset olivat suotuisia ja arpaonni työn suhteen lykästi. Sain enemmän tekemistä ja isomman palkan, sehän sopii. Vaihdan työaluetta ja valitettavasti alue johon tulen saapumaan, työntekijät jotka ovat ns. alaisiani eivät todellakaan minua innolla odota sillä he ovat minulle vihaisia siitä että sain vastaavan paikan ja he toimivat minun allani. Lauseet, joita olen kuullut nimitykseni jälkeen: "Minähän en sinua sitten kumarra" "Haistappa paska" "Rajota nyt vähän " " Mitäs oot tommonen esimiesten lellikki " yms.

Lista on loputon, enkä edes valehtele. Onnitteluja ei kauheasti ole satanut, miksipä sitä onnittelemaan kun itseä ei valittu ?

Se että minulta vaaditaan tiettyjä asioita jotka kuuluvat työtehtäviini ja minun tulee ne hoitaa, olen aloittanut työni innolla eli suoraan sanoen uusi työtehtäväni alkaa 2 viikon kuluttua, mutta olen jo alkanut vähän suunnittelemaan ja kyselemään asioiden perään, jottei laskeutuminen uudelle alueelle tule ihan puskista. No se mitä kuitenkin nyt on tapahtunut, olen vain kuullut vittuilua ja haukkumista. En saa tiedustella alueella tekeviltä henkilöiltä mitään, jotteivat he suivaannu siitä että otan asioita haltuuni. Itseäni mikään muu ei vituta niin paljon kuin se että asioita jätetään hoitamatta tai että kukaa ei osoita mitään oma-aloitteisuutta tai mielenkiintoa mitään kohtaan. Saamattomuus, laiskuus ja katkeruus.

En ole ottanut itseeni mistään näistä haukuista tai tästä mielettömästä "kannustuksesta" mitä olen saanut. Täytyy kuitenkin myöntää, että kyllä se harmittaa miten ihmiset suhtautuvat niin negatiivisesti asiaan. Itselläni ei ole mitään omatunnontuskia siitä miten työni hoidan, tiedän tehneeni sen hyvin ja olevani ahkera, ei minua muuten olisi valittu.

Mutta kuitenkin minun saavutukseni urallani, eivät ole keneltäkään pois. Suoraansanoen vituttaa ihmiset, jotka eivät voi olla iloisia toisen puolesta, onnitella ja kannustaa. Ihmettelen, etten ole muuttunut jo muiden mukana valittavaksi paskaksi, sitä toki olen kyllä, mutta aivan eri suhteella. En iki maailmassa oikeasti olisi tässä työssä, ellen tästä pitäisi tai tykkäisi. On paljon kohtia joista en pidä, joista valitan ja marmatan kokoajan, mutta ne ovat asioita joita voi korjata ja valittamalla kaikki paranee eikö totta? Mutta pääpointtina se, että ihmiset jotka valittavat työstä, omasta kohtelusta, esimiesten toiminnasta yms, eivät kuitenkaan tee asialle mitään ja purkavat sen meille muille työntekijöille ja luovat mieletöntä negatiivistä työympäristöä. Aina löytyy ovi, josta pääsee pois. Kaikkia ei tarvitse miellyttää, kaikista ei tarvitse tykätä mutta kaikkien kanssa pitää pystyä työskennellä.

 

Näihin ajatuksiin päätän tämän postauksen, ehkä hieman haikeilla fiiliksillä tätäkin kirjotin. Palataan normaaliin vitutuksiin seuraavassa sitten kunnolla :)

<3MM