Nyt se on sanottu ääneen, särkee olkapäähän, noh onneksi ei ole kuin huominen tuplavuoro ja sitten voi taas haistatella vittuja itselleen seuraavat 4 päivää, how lovely.

Oikeastaan toi särkeminen ei edes vituta niin paljoa kuin työyhteisön yhteiset raaputukset yhteiseen päiväkirjaan, joista voidaan seurata toistemme epäonnistumista tai onnistumista. Lähes kaikki kuitenkin mitä sinne kirjoitamme on negatiivista, eikä suinkaan positiivista niinkuin voisi olettaa. 

Olin tuossa taannoin niinsanotusti tuuraamassa yhtä työkaveriani hänen ollessaan lomalla, mutta kuitenkin paikalle mennessäni sain huomata vain, että minulle oli delegoitu no.. VITTU KAIKKI HÄNEN TYÖTEHTÄVÄT. Siinä astuessani takahuonehelvettiin laatikoiden ja likaisten astioiden ympärille pääsivät ensimmäiset vittusaatanat joista kuvasinkin heti todistusaineistoa etteivät ne ole minun. En tietenkään siivonnut niitä, mistä sitten tämä marttyyri jota tuurasin pääsikin heti ensimmäiseksi tänne salattuihin arkistoihin avautumaan siitä, että HÄN joutui ne siivoamaan. 

Hoidin kuitenkin hänen hienosta exeltaulukosta listaamista asioista kaikki pakolliset ja 3 pullaa ylimääräisenä ja mitä vielä, täysin ilman korvausta.

Se kuitenkin mitä tästä kaikesta sain, oli tänne yhteiseen salaisuuksien kammioon pelkkää paskaa ja herra niin iso herra marttyyrin puheita siitä kuinka HÄN on tehnyt kaiken ja HÄN on hoitanut ja kuinka HÄN on tympiintynyt työkavereidensa laiskuuteen. Luuleko HÄN tosiaan että minä jätin ne siksi että voisin vittuilla? Ehei, bitch, Ain't your mama.

Oikeastaan jätin ne siksi, että sillä samaisella viikolla iltavuoroihin oli tulossa kyseinen henkilö joka oli laiminlyönyt työtehtäviään ja ajattelin hyvää hyvyyttä delegoida ne sille, kenelle ne kuuluu. Tämä vetelemätön lurjus kuitenkin edelleen jatkoi työtehtävien laiminlyömistä ja siitä kärsi vain... ööö no minä, mutta ei kai se haittaa, lisätään paskaa tuulettimeen niin eiköhän soppa saada.

Kaikista huvittavinta oli puskaradiosta korviini tullut tieto, että tästä on raportoitava esimiehelle. Siis minusta, että en ole avannut paketteja ja tiskannut tiskejä. No vittu en todellakaan jos ne eivät ole minun vahtivuorollani tulleet. Nimellä oleviin kirjeisiin ei tietenkään kajota, mutta koko osastoa koskevat saa toki avata - äly hoi älä jätä!

Eli muistutan nyt kaikkia : Yhteistyö, avunanto ja ystävällisyys EI KANNATA, sain siitä karvan muistokseni taas.

En todellakaan kanna omantunnon tuskia siitä miten työni teen tai muustakaan, tiedän sen olevan priimaa, mutta en silti läpäise paskaa. Puhuttelua siis tiedossa, mulle ei vittuilla.

Rakkaudella, MM