Ai että, ihana arki.

Mikä arki? Olen ollut joka päivä viimeset 10 päivää töissä, joten sen lisäksi että todellisuuden taju on kadonnut, on kadonnut myöskin elämän ilo, oma elämä ja arki.

Mikä luokitellaan arjeksi kun olet aina töissä ja se vasta onkin sitä ihanaa arkea, olet viikonlopun töissä joten se tuntuu myös maanantailta, olet vielä ensiviikon lauantaihin töissä eli välissä sitten ke-to oli viikonloppu, mutta olit senkin töissä, koska helvetissä on sitten se saatanan viikonloppu, josta kaikki niin hehkuttavat? Tänään lauantaina kun hilppasen kotiin on sielä vastassa krapulainen mörkö, jota joskus kutsun avopuolisokseni. Hän kun on aivan tavallinen työ_mies joka tekee töitä ma-pe ja on viikonloput vapaalla. Laiskuutta sanon minä! 

Voisin itsekkin tehdä virastotyötä, mikäs siinä, mutta luopuisinko käytännössä 50% tuloistani vain siksi että tämä paskalle haiseva änäriä pelaava lurjus makaa himassa ja voisin olla hänen luonaan. En ikinä.

Sosiaalista elämää pitää olla kyllä, allekirjoitan sen, mutta kyllä sille on aikaa. Ei ehkä joka viikko ja vaikka olisikin, ei sitä siihen tarvitse käyttää. Toisinaan ei pidä laiminlyödä niitä ihmisiä, jotka olet onnistunu haalimaan ympärillesi, mutta nimenomaan hekin ovat vain ihmisiä, käyvät töissä ja heilläkin on omat paskiaiset kotona, he ymmärtävä tilanteesi varmasti. Sitten taas koittaa se viikko kun sinulla on 2 - työvuoroa ja seuraavat 5 päivää voit kaivaa nenää. 

That is balance of life.

Mikä siinä arjessa sitten mättää? No monikin asia. Töissä ollessasi hoidat työsi, mutta kissasi eivät _vielä_ ole oppineet hoitamaan pyykkejäsi, eivätkä laittamaan astioita koneeseen tai laittamaan edes sitä ruokaa. Sen sijaan ne ovat paskoneet hienosti laatikkoihinsa ja sekin paskanakki kirjaimellisesti odottaa sinua kotona.

No sitten on vielä se mies. tai nainen. (heh heh, en lokeroi ketään ;)) Kun ei sekään osaa tehdä mitään, eikä se edes tee vaikka oot nalkuttanut sille jo 15949304 kertaa jopa ennen ajanlaskun alkua! Eikä se vieläkään tajua?! Miehet ja ne naiset ovat laiskimuksia, miehiä ei varsinkaan kiinnosta onko boksereissa paskaraidat ja naisetkin ajattelee että "noh, stringeissä on kolme kulmaa, nää menee siis ainakin 6 päivää!" No ei välttämättä mene. Sitten se mies ärsyttää sua vain läsnäolollaan ja motkotat hänelle kaikesta. Se ajaa teidän suhdettanne kauemmas ja työnnät hänet pois omalla käytökselläsi, vaikkakin myös hänen käytöksessä olisi vikaa. Mutta kenen vika se sitten on? No ei ainakaan oma tietenkään. 

Arkeen kuuluvat myös työt, myös muu elämä pitää ajatella aina niin, että ruokavalio sopii arkeesi että jaksat töissä, kuntoilet kivasti jotta vireystaso pysyy ylhäällä ja jaksat tehdä töitä, näät ystäviä jotta voit uskotella itsellesi että sinulla on muutakin elämää kuin työt. Huijasit juuri itseäsi, olet aina töissä, hah hah, way to go!

Mitä tästä opimme? No emme juuri mitään, oravanpyörä senkun jatkukoon. 

Mutta ehkä se mitä yritän tässä sanoa, on se että voi arjestakin nauttia. Olet valinnut työn, josta mahdollisesti pidät. Sinulla on kotona maailman herttaisimmat karvapallot jotka rakastavat sinua ehdoitta, sinulla on myös ihana mies/nainen, joka yllättää sinut (harvoin) mutta kuitenkin edes joskus. Joku odottaa, ajattelee ja rakastaa sinua aina. Löydä niitä hyviä hetkiä päivistä, arjista ja viikoista, voit jopa ajatella että hei - 6 viikon päästä se kahden työvuoron viikko koittaa ja on 5 päivää aikaa rapsutella palleja! Se on voitto se. 

You'll never walk alone. #nasa

Muksua lauantaita! <3 MM