Tiettekö sen rasittavan kaverin tai sukulaisen, joka muuten on rakas ja tärkee, mutta sille ei vaan voi purkaa sydäntään mistään. Miksei? Koska sillä menee aina huonommin, ei edes kuuntele sun ongelmia taikka murheita vaan vuolaasti kertoo jo miten hänelle on se sama juttu sattunu jo aiemmin ja paljon huonommin. Todella rasittava tapa tuoda itseään aina julki. Jos käyt läpi pahaa eroa, on tällä toisella ollut semmosia ainakin viis ja niistä selviäminen on vieläki vaiheessa. 

Ei sitä aina jaksa olla se vahva kuuntelija, vaan joskus itse kukin kaipaa olkapäätä. Enkä itse henkilökohtaisesti voi sietää ihmisiä, jotka eivät ota mitään vastuuta elämästään tai teoistaan, koska joskus on ollut vaikeaa tai lapsuus on ollut surkea. NEWSFLASH: meillä kaikilla on omat ongelmamme, eikä kukaan muu ole siihen sanomaan kenen ongelma on isompi ja kenen pienempi, joillekin se jokin mitättömältä näyttävä asia voikin olla vain jäävuoren huippu ja se vika korsi joka katkaisee kamelin selän. 

Tiedän tämmösiä oman surkean elämänsä uhreja, jotka eivät vain uskalla tai halua ottaa vastuuta omasta elämästään. Tehdä itse töitä oman menestyksensä ja onnistumisiensa eteen. Sitä en sano että mikään masennus tai ongelma olisi helppo päihittää, mutta jos sitä ei edes halua tai yritä, eikä kukaan sua siihen kannusta ja tue, ei sitä myöskään koskaan tule tapahtumaan. Jos ei kukaan koskaan odota sulta mitään, edes sä ite, ni turha kai sitä on ihmetellä kun mitään ei tapahdu. 

Äläkä ymmärrä väärin, on ongelmia ja vaikeuksia joista ei todellakaan selviä yksin, mutta eniten vituttaa tyypit jotka ylpeilevät omilla kokoaikaisilla vaikeuksillaan/ongelmillaan ja tavallaan ratsastavat läpi elämän sillä "uhrin ja rikkinäisen ihmisen"-statuksella. Eikä kaikki voi olla vahvoja, kaikki eivät löydä itse niitä voimavaroja, mutta jos tyyppi asennoituu elämään sitä "elämäm_kouluaan" elämänsä loppuun asti, niin aivan varmasti sitä myös elääkin.

Itseäni ainakin vähäinen varallisuus motivoi tekemään enemmän duunia, jotta ei tarttisi nähä nälkää. 

RaivoRiitta